Koko kevään meikäläistä vaivasi korvat, enemmän ja vähemmän. Tököttiä tuli enemmän kuin tehtaasta. Sitten yhtäkkiä kolmannen lääkekuurin jälkeen se loppui, kuin seinään. Korvat parani ja nyt on ainainen kutina. Olen taasen dieetillä. Tosin eräs keltainen labbisherra on mahdollisesti tartuttanut minuun jonkun kutkapunkin ! Emäntä muisteli että sillä oli ollut jotain kutinaa, (omistaja oli kertonut). Hyvin pian sen jälkeen alkoi minuakin kutittaa. Näimme pari päivää sitten uudelleen sen keltaisen kaverin ja kuulemma sillä on nyt lääkitys päällä. Emäntä kysäisi mikä sitä on vaivannut ja syykin selvisi, KAPI ! Ilmeisesti se on meikäläisessäkin koska kutittaa välistä niin vietävästi ja iho punoittaa. Omalle eläinlääkärille pitää soittaa maanantaina jos vaikka minäkin saisin Stronghold kuurin ja kutka loppuisi.
Mutta jos jotain pahaa niin jotain kivaakin. Olen palautellut mieliin tokojuttuja ettei olisi elämä niin tylsää. Jäljelläkin on oltu. Ihan oikealla verijäljellä vieläpä. Jäljen päässä minua odotti komea sorkka. Olin siitä niin ylpeä että halusin kantaa sen kotiin asti.
Muutama viikko sitten minulla kävi pieni vieras. Eräs pieni mäyräkoiran pentu kävi tutustumassa isompaan koiraan. Sen täytyy opetella olemaan koiriksi ja kyläilee siksi ahkeraan fiksujen aikuisten koirien luona. Niinpä emäntä kutsui sen heti meille kylään koska olenhan minä tunnetusti herrasmies ja varsinainen halinalle :)). Hiukan välillä kävi ärsyttämään pennun terävät hampaat mutta vieraanvaraisena tyyppinä suostuin sen kanssa välillä ihan riehumaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti