Kesällä kävin pikkuihmisen kanssa katsomassa possuja Piikkiön Tuorlassa. Jotakin jännää se niissä näki, minua ne ei niinkään kiinnostaneet.
Syksy tulee ja ihmisissä herää kanttarellien himo. Se taas tarkoittaa sitä että minut valjastetaan etsintäpuuhiin. Tykkään nenätyöskentelystä yli kaiken enkä pistä pahakseni harjoituksia pihamaalla. Saa nähdä miten harjoitukset etenee, tuleeko minusta vielä ihan ehta kanttarellikoira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti