Pari päivää sitten emäntä kantoi jälkivaljaani eteiseen ja häipyi itse jonnekin ulos. Arvasin siltä seisomalta mitä ulkona tapahtui. Emäntä teki jälkeä. Minäpoika villiinnyin sisällä aivan valtavasti ja aloin parkua valtavasti oven takana, niin kova hinku oli jäljelle...
Lopulta sain jälkivaljaat ylleni ja pääsin hommiin. Voi pojat miten olikaan taas mukavaa verestää taitoja. Tatti pelitti kuten aina ennenkin ja jäljestin kertaakaan eksymättä suoraan maaliin...
Isäntä koitti saada kuvaa minusta kun jäljestän, mutta vauhtini oli tuttuun tapaan niin ripeä ettei meinannut perässä pysyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti